Junayö ja Serbia

Päästyämme budapestin juna-asemalle aloimme etsimään vaunuamme. Kysyimme virkailijalta vaunusta, ja hän alkoi pölöttämään kieltä, josta meillä ei ollut hajuakaan. Kaikki kielet tähän mennessä ovat kuulostaneet uskomattomalta mongerrukselta. Ymmärrettyään ymmärtämättömyytemme virkailija alkoi viittomaan meitä seuraamaan itseään. Tällä kertaa hytissämme oli sängyt, mutta niitä olikin kuusi ja meitä vain kolme. Pian saimmekin seuraksemme kaksi interreilaajaa, joita luulimme aluksi ranskalaisiksi, sitten saksalaisiksi ja aamulla selvisi että he olivatkin kanadalaisia. Viereisessä hytissä nukkui myös pari keski-ikäistä suomalaisnaista, joiden kanssa juttelimme. He olivat itse reilaamassa 31 vuotta sitten ja kertoivat mielenkiintoisia vinkkejä ja tarinoita. Kuulemma olivat tulleet aikoinaan belgradin asemalle ja päättäneet saman tien, että jatketaanpa matkaa. No, paljon on varmaan muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut. Yön aikana meiltä kysyttiin kaksi kertaa passia, joista toisella saimme jopa leimat. Juna kolisi ja rämisi ja tilaa oli niukasti, mutta saavuimme lopulta Belgradiin, Serbiaan. Se muuten kirjoitetaan kaikkialla muualla Beograd, Suomi haluaa jälleen olla vähän erilainen. Hikisen ja heiluvan yön jälkeen olo oli tahmainen, mutta helpotusta ei ollut luvassa, koska lämpöä oli jo 25° kellon ollessa vasta 06.06. Päivän mittaan lämpötila kohosi kohti 35° ja olo alkoi käydä tuskaiseksi. Kuumuuden vuoksi istuimme pitkin päivää varjoisilla terasseilla ja kahviloissa nauttimassa virvokkeita. 1,5 litran vesipulloja ostettiin varmaan sata, vahingosta viisastuneena. Belgrad tuntui aluksi huonosti aukeavalta ja näyttikin melko epämääräiseltä, mutta vähitellen siihen pääsi paremmin kiinni. Loppujen lopuksi sopivasti rähjäinen kaupunki, jota ei ole ainakaan turismilla pilattu. Ihmiset näyttävät hämmästyttävän länsimaalaisilta ja englantiakin osataan kohtalaisesti, lisäksi katutaide on hämmästyttävän hienoa ja sitä on luovissa paikoissa. Näimme muutaman kokonaan luultavasti vuoden 1999 pommituksissa luhistuneen talon, horisontista nousevaa mustaa savua sekä koirien ja pulujen kanssa samasta suihkulähteestä juoneen mummon (hyyyyyyi t. Riikka). Loppujen lopuksi päivämme Belgradissa voisi kuitenkin tiivistää vessojen ja juomien metsästykseen, hikoiluun sekä tuntien laskemiseen (enää 12 tuntia junan lähtöön jne.) Eli erikoisuudestaan huolimatta ei mielestämme sellainen paikka, jonne tahtoisi jäädä yöksi tai palata. Ruokapaikkoja ei ollut missään, vain hämäräperäisiä grillejä ja Mäkkejä. Kuumuus vei tosin ruokahalut, joten tyydyimme syömään aseman lähellä olevan ravintolan terassilla, jossa oli ihanaa istuskella ja katsella lähteviä junia ja hyöriviä ihmisiä. Hiostava kuumuuskin oli poissa, tosin tuuli siihen malliin että ukkosta saattaa olla myöhemmin luvassa, itse asiassa tuuli kaatoi päivänvarjoja, mainoskylttejä ja näimme muutaman salamankin. Eilisen yöjunassahan seurasimme aitiopaikalta ukkosta ja salamointia, joka halkoi läpi taivaan. Huvittavinta tässä on se, että Puolan iso ukkosmyrsky näyttää seuraavan meitä kaupungista toiseen, ehkä saavuttaa meidät Makedoniassa! Pelailimme korttia, juttelimme väsymyksestä ja kuumuudesta johtuen erittäin levottomia ja nautimme virvokkeita (taas). Oton mukaan paikallinen olut (Jelen pivo) on jo huomattavasti unkarilaisia kollegojaan parempaa. Yöjuna Skopjeen lähti 21.50, melko samanlainen juna kuin viime yönä. Saadaan varmaan taas pari herätystä rajoilla ja leimoja passiin. Huomenna viimeinen maa jossa tarvitsee vaihtaa rahaa, jee! Toisaalta viimeinen maa jossa on halpaa, buu!

10.6.12 19.15

- Suvi Otto Riikka -

PS. Koitapa sanoa nopeasti monta kertaa peräkkäin "PrahaBudapestBelgrad." Ei ole parempaa viihdykettä junaa odotellessa. Tai sitten ollaan vaan helteestä sekaisin...