Buda ja Pest

Täällä ollaan, Budapestissa. Aamulla pysähtelimme jatkuvasti juomaan erilaisiin kuppiloihin matkalla hostelliin, koska oli niin järjettömän kuuma. Ja kello oli kuitenkin vasta puoli yhdeksän aamulla. Majapaikkamme Wombats hostel Budapest oli uskomaton yllätys; kaikki oli uutta, siistiä ja modernia. Itse asiassa ensivaikutelmamme paikasta oli enemmänkin hotelli kuin hostelli. Kaiken lisäksi neljän hengen huoneessamme oli OMA suihku ja wc, mikä tuntui ihan luksukselta. Syy huoneen omituiseen tuttuuteen ja skandinaavisen puun tuoksuunkin selvisi varsin pian; kaikki sistustuselementit huoneessa oli hankittu IKEAsta. Oma rauha ei kestänyt kauaa, sillä huoneeseen pelmahti hieman eksyneen oloinen hahmo, Paul Brasiliasta, joka ei näyttänyt lainkaan brasilialaiselta. Vaihdoimme muutaman sanan, mutta ilmeisesti kolme suomalaista oli liian vaikea pala käsiteltäväksi, ja hän häipyi huoneesta pian (ehkä sen jälkeen kun kuuli että Otto ja minä nukumme samassa sängyssä...) Virkistävän suihkun jälkeen lähdimme käppäilemään kaupungille ja etsimään ruokapaikkaa. Ajatuksena oli pieni välipala, mutta päädyimmekin neljän tähden hotellin ravintolaan nauttimaan kolmen ruokalajin aterian viineineen ja oluineen. Ruoka oli aivan taivaallista, mutta tuli maksamaan yhteensä, tippeineen kaikkineen, vain 40 euroa. Eli ei tätä kaupunkia kalliiksi voi sanoa! Oli ihana vain istua ja katsella ohi kulkevia ihmisiä (joilla ei ole niin korkeat korot kuin Varsovan naisilla) ja olla hemmoteltavana. Varjopuolena tälle ihanalle kuumuudelle, Suvi sai mitä ilmeisimmin auringonpistoksen. Ei olla vielä totuttu helteisiin ja Suvi oli myös juonut liian vähän vettä. Reissun ensimmäiset laatat on siis heitetty. Iltaa kohti Suvin olo parani kuitenkin sen verran, että istuskelimme hostellin aulassa katsellen Puola-Kreikka-matsia monien muiden tapaan. Nautimme myös hostellin hintaan kuuluneet pikkuriikkiset lasit olutta ja viiniä. Oton mukaan paikallinen olut on kamalaa, siispä pidetään peukkuja Serbian suhteen...onko kukaan koskaan kuullut serbialaisesta oluesta? Mutta yleensä silloin kun ei aseta liikaa odotuksia, positiivisia yllätyksiä riittää, kuten kävi Varsovankin suhteen. Matsia katsellessa oli vaikea tajuta, että eilen olimme vielä siellä, nyt täällä ja huomenna jo muualla. Varsovassa oli myös kuulemma ollut jättimäinen ukkosmyrsky juuri ennen peliä! Se oli kyllä siitä painostavasta ilmasta arvattavissakin. Koska ilta oli vielä nuori, lähdimme Oton kanssa kaupungille kävelemään ja jätimme Suvin lepäämään runsaiden vesivarojen äären. Tarkoitus oli kävellä sinne, mistä lähtee huomenna bussi Aqua worldiin, Euroopan suurimpaan vesipuistoon jonka ajattelimme käydä tarkastamassa (nää Juhakset on ihan vesipetoja!) Matka olikin vähän pidempi mitä kartta antoi ymmärtää, ja kävelimme lopulta 45 min - takaisin ei enää jaksanut. Lisäksi otolla oli koko ajan järkyttävä vessahätä (alueella oli vain lähetystöjä ja muita hienostotaloja, niiden seinään ei ihan kehdannut), joten katsoimme metron parhaaksi ratkaisuksi. Budapestin metro on pieni, keltainen ja nopea, ja jokaisen sisäänkäynnin ovella on lipuntarkastaja - täällä pidetään pummit kurissa! Kuulutukset olivat uskomatonta siansaksaa, mutta kylttejä lukemalla löysimme oman pysäkkimme. Itse asiassa kaikki täällä on uskomatonta siansaksaa, ei ihan oikeasti voi olla kieltä missä on viisi konsonanttia peräkkäin!? Tzsehkprcdgfu-tyylisesti. Ihmiset onneksi puhuvat hyvää englantia ja ovat muutenkin asiakaspalveluhenkisempiä kuin aiemmissa paikoissa. Suvin olo oli parantunut ja ruokaa oli hyvä saada parin tyhjennyksen jälkeen, joten lähdimme yhdeksän jälkeen Budapestin hämärtyvään iltaan. Ei voinut olla miettimättä Suomea, jossa pimeä tulee ehkä tunniksi joskus kahdeltatoista ja valoisaa on jo kolmelta. Pysähdyimme italialaistyyliseen trattoriaan tomaattikeitolle ja lasagnelle, Otto oluelle (edelleen oli pahaa). Tarjoilija oli ilmeisetsi myös omistaja, pulskanpuoleinen italialainen herrasmies, jolla vaikutti olevan jatkuvasti kiire. Haarukat ja veitset melkein heitettiin pöytään, ja kortinlukija oli selvästi sormien naputtelusta päätellen liian hidas. Mutta ruoka oli hyvää, ja jälleen halpaa. Ottokin pisteli urheasti oluensa menemään. Tullessa näimme tulishow'n ja pari limusiinia, muutaman kerjäläisen, paljon turisteja, bilettämään lähtijöitä sekä koiria. Kaupan ja iltapalan kautta kotiin, Suvi ja Otto ostivat jotkut supermakeat viinerit, jotka olivat kuulemma hyviä. Viineri-iltapalan jälkeen kääriydyimme puhtaisiin hotellimaisiin lakanoihin eikä unta tarvinnut kauan odotella!

9.6.2012 10.30