Herättyämme muutaman tunnin kauneusunilta jatkoimme matkaa kohti Pariisia. Matkaa takana noin 450km ja edessä melkein samanverran. Lopulta saavuimme perille kaupunkiin etsimään hostellia. Onneksi autossamme oli mukava navigaattori Matti (puhui siis suomea), joka opasti meidät osoitteen perusteella hostellille ruuhkaisessa kaupungissa. Auto pikaparkkiin ja respaan kysymään huonetta. Pahoitteleva ilme kasvoillaan meille todettiin että 2 hengen huone löytyy. Mutta neuvottiin kysymään kadun toiselta puolelta toisesta hostellista. Sieltä todettiin että 1kpl sänkyjä vapaana. Pikainen neuvottelu suomeksi ettei meitä ymmärretä ja päätös että Suvi jäi toiseen ja Otto sekä Riikka toiseen. Mutta onneksi vain yhdeksi yöksi koska Suvin hostellista vapautuisi seuraavaksi yöksi 2 sänkyä Otolle ja Riikalle. Laukut huoneisiin ja baanalle, eikun siis autoa palauttamaan. Auton vietyämme nälissämme löysimme halvan intialaisen ravintolan, jossa söimme tikka masalaa. Mahat täynnä metrolla hostelleille hakemaan lämmintä vaatetta (ei tajuttu ottaa mukaan kun lähdettiin). Takaisin metroon ja keskustaan. Notre Damen kirkko, japanialaiset ja piiiitkä jono sisälle. Ei siis kirkkoon sisälle vain kuvat ja vilkaisu ulkoapäin. Eksyskelyn ja turistimaisen kartantutkiskelun jälkeen löysimme jättikokoisen Louvren ja sen lasipyramin 666 lasiruudullaan. Ällistelyä ja pällistelyä museon edessä ja toteamus: "museo tiistaisin kiinni". Huomenna kokeillaan tännekin ehtiä kunhan hinta ei kaada kaatunutta budjettiamme. Riemukaari siinsi horisontissa pitkän kävelykadun päässä, talsimme sitä kohti aikamme mutta 1/3 jälkeen luovutimme ja suuntasimme hostelleille. Piipahdus créme bruléilla keskeytti kävelymme. Lähdimme hostelleille jossa Suvin puhelin Oton ja Riikan huoneesta latauksesta, jonka jälkeen Otto ja Riikka nukkumaan, Suvin lähtiessä seikkailemaan Pariisin yöhön.
Suvi: Huoneeni oli kuuden hengen "dormi", josta en tuntenut ketään. Sisällä kuitenkin istui lähes ikäiseni tyttö, joka esittäytyi Lauraksi meksikosta. Juttua riitti tavaroita purkaessa ja koska hänkin oli liikkeellä yksin, päätimme lähteä yöelämään yhdessä. Aulassa totesimme kuitenkin kaatosateen ulkona ja jäimme hostellin aulaan odottamaan sateen loppua. Laura oli ollu Pariisissa jo useamman päivän, joten tiesi kauniin alueen hieman keskustan ulkopuolelta. Se sijaitsi ainolla kukkulalla koko Pariisissa ja sieltä näki koko kaupungin yli. Sateesta huolimatta lähdimme pienellä gondolilla mäen päälle ja yöelämä oli löytyny! Turistikauppoja, ravintoloita ja baareja silmän kantamattomiin. Kuljeskelimme hetken tihkusateessa ja istuimme Irlantilaiseen kapakkaan katsomaan futismatsin loppua. Kauaa emme kuitenkaan viipyneet koska molemmat olivat kuoleman väsyneitä. Matkalla takaisin hostellille miehet huutelivat ranskaksi peräämme, ainoa mitä ymmärsin oli: Bonsoir, mes belles fleurs! Tai ainakin suurinpiirtein.. Hostellilla vaihdoimme vielä yhteystietoja ja Laura vannotti minua tulemaan joskus Meksikoon tapaamaan häntä. Ehkä ensi reissulla, kuka tietää..
- Suvi Otto Riikka -
20.6.12 12.10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti