Saavuttuamme asemalle lähdimme etsimään hostellia. Kierrellessämme ja kaarrellessamme pitkin vanhankaupungin katuja kyselimme ihmisiltä hostelleja, mutta kukaan ei tiennyt missä sellainen olisi. Lopulta kävimme yhdessä hotellissa kysymässä huonetta, mutta totesimme sen turhan kalliiksi (75e). Kysyimme osaisiko virkailija neuvoa meidät johonkin HALPAAN yöpaikkaan, ja hän ryhtyikin avuliaasti piirtämään meille reittiä karttaan. Kiittelimme vuolaasti, mutta kun löysimme kyseisen paikan, huomasimme sen olevan saman ketjun neljän tähden hotelli (se ämmä huijas meitä!! T. Suvi). Kun pysähdyimme ihmettelemään kovaan ääneen tilannetta, ilmestyi jostain suomea puhuva parrakas mies, joka varmisti vielä että olemme Suomesta ja neuvoi sitten tien hostelliin, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi. Ilmaiset bisset tyrkättiin käteen ja saatiin vielä oma huonekin. Pizzapaikassa hämmensimme työntekijöitä itkeskelemällä väsymystä ja jotain muuta selittämätöntä (otto huomauttaa ettei itkenyt). Pizzoista jäi vielä yli aamupalaksikin.
13.30 5.6.12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti