Aamu saatiin käyntiin buranan ja suihkun avulla. Eilen tulikin sitten otettua oikein pitkän kaavan kautta, mutta olipahan loistoilta! Unohtui vielä mainita yhdessä baarissa luonamme ainakin vartin jököttänyt pikkutyttö, joka myi nenäliinoja. Sinnikäs pliiiiiiis-sanaa Oton korvaan hokenut minimyyjä saatiin häipymään vasta kun Riikka totesi että "sorry, we don't need any toilet paper." Pelästyi raukka. Viinin määrä oli yhdessä paikassa myös merkitty hämmentävästi kiloina: "saiskos puol kiloa viiniä, kiitos?" Ja vielä "we're sitting=we're shitting", joka ei kyllä takuulla naurata kuin meitä. Ja sitten paluu tuvaisuuteen. Söimme nopean aamupalan ja metroilimme Ateenan rautatieasemalle. Siellä palveluun vastahakoisesti suhtautuva miesvirkailija tyrkkäsi liput käteen ja mumisi perään kreikkaa, luultavasti jotain ikävänluonteista häntä työaikana häiritsevistä tolloista turisteista. Nousimme oikealta laiturilta oikeaan aikaan tulleeseen junaan, mutta missään ei mainittu Ska-asemaa, jossa meidän oli määrä vaihtaa junaa. Onneksi ystävällinen ja kielitaitoinen adonis huomasi epävarmat eleemme ja varmisti, että juna on oikea ja toisella pysähdyksellä poistutaan. Kaikki hyvin siihen saakka, mutta pian koitti uusi hämmennys; mistä lähtee juna, ja miksi paikkalipussa lukee Kiato-Patra eikä Sta-Patra? Näytimme varmaan harvinaisen eksyneiltä, sillä jälleen saimme ystävällistä opastusta. Vanhempi mieshenkilö viittoi seuraamaan itseään noin 200m päässä sijaitsevalle toiselle juna-asemalle...Onneksi ehdimme pian laiturille saapuvaan Kiaton junaan, joka muistutti hieman Helsingin Flirt-lähijunia (mutta oli graffitien peitossa). Matkaamme viihdytti lievästi sanottuna eloisa, murrosikää ja hikeä tihkuva poikaporukka, joka koki voimakasta vetoa Suvia kohtaan ainakin tuijottelusta ja osoittelusta päätellen. Tarkastajan tullessa oli huvittavaa huomata, kuinka puolet junan matkustajista nousi ja hivuttautui junan takaosaan tai seuraavalla asemalla ulos. On se junalippu kallis...Koimme muuten taas pieniä sydämentykytyksiä, kun kellon ollessa 13.18 huristelimme vielä hyvää vauhtia, seuraavan junan lähtiessä jo 13.30. Kiatossa (kello 13.21 whiii) etsimme kiireellä oikeaa raidetta, mutta pian meille selvisi että kulkuneuvomme tulisikin olemaan bussi. AHA. Onneksi Kreikan maaseutu vuorineen, valkoisine pikkutaloineen ja turkooseine rantaviivoineen näytti parhaat puolensa ja aika (parisen tuntia) kului kuin siivillä. Patra olikin isompi kuin olimme kuvitelleet, ei Thessalonikin kaltainen kauttakulkusatama vaan oikea rantakaupunki, jossa olisimme saaneet enemmänkin kuin pari tuntia kulumaan. Se oli kuitenkin juuri sopiva aika syömiseen, tosin nyt koimme ensimmäistä kertaa pienen pettymyksen ruuan suhteen. Ei mitään erityisen halpaa, silti pienet annokset eikä mitenkään erityiseltä maistunutkaan. Saatiin kuitenkin koko aamupäivän kalvanut näläntunne pois, ja se oli pääasia. Kävimme hankkimassa laivaliput, huristimme viiden kilometrin matkan paikallisella bussilla ja tadaa, olimme pitkän ja stressihormoneja tihkuneen matkan jälkeen tämän päivän päätepisteessä. Laivaan ei suinkaan kuljettu Suomen tapaan pitkiä putkia pitkin yläkerroksiin, vaan satamabussi kuljetti meidät aluksen perään, eli kävelimme suoraan sisään laivaan. Minoa Linesin Cruise Europa oli lois-ta-va. Odotimme jonkinlaista kämästä lauttaa, mutta tämä olikin kokonaan vuonna 2009 uusittu huipputason risteilijä, jonka kannella oli uima-allas ja sisätiloissa ravintoloita, baareja, kahviloita - ja surkea kauppa. Se on varmaan tarkoituksella huono ja hintava, jotta porukka söisi kahviloissa ja ravintoloissa. Alkuaika (positiivisesta hämmennyksestä toivuttuamme) kului tietenkin kannella, jossa katselimme turkoosia vettä ja ohi lipuvia uskomattomia maisemia. Reilin hienous onkin ihanan vapauden lisäksi juuri siinä, ettei ikinä tiedä mistä itsensä seuraavaksi löytää; välillä nukutaan hämyisellä asemalla kylmillä rautapenkeillä jossain Liettuassa, sitten ollaankin jo Välimeren risteilijällä. Paljonkohan muut ihmiset olivat lipuistaan maksaneet? Tosin jo alussa tuli selväksi, että olemme kansipaikan matkustajia (me päästään pelastusveneisiin vikana, eh-he), kun respan työntekijä ohjasi meidät omaan "huoneeseemme." Naureskelimme sitä, että nyt ne lukitsivat meidät tänne 23 tunniksi, ettemme olisi normaalien ihmisten seassa haisemassa. Kansimatkustajien huone oli kuitenkin todella tilava, ja kolmelle vierekkäin olevalle penkille mahtui ojentautumaan pitkäkseen. Ilta laivassa kului Unoa pelaillen, kannella istuskellen ja sisällä futista ja livemusaa seuraten. Väsy oli kuitenkin pitkän matkustuspäivän ja huonosti nukutun yön jälkeen kova, joten kääriydyimme makuupusseihin ja aloimme tuhista. Kreikka jäi taakse, hieman ristiriitaiset fiilikset kaikilla ja ehkä tarve palata kun aika on parempi. Nyt tunnelma oli omituinen ja ahdistava, minkä takia kaupunkikin näyttäytyi sellaisena. Eli hieman epäreilua Ateenaa kohtaan. Hauska torstai-ilta ja eläväinen Gazin alue taas jättivät positiiviset muistot, eli kuten sanottu, ristiriitaista. Älypuhelimien kellot kääntyivät muuten yhtäkkiä kolme tuntia taakse päin, mutta palautuivat puoliltaöin normaaliin aikaan. Riikka sai myös puhelimeensa (ei äly) viestin, jossa toivotettiin tervetulleeksi Islantiin. Niin mihin tää laiva olikaan menossa..??
- Otto Suvi Riikka-
16.6.2012 klo 0.42
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti