Nyt on MM-lätkäduunit taputeltu, kotikisa-pettymys nielty ja kandi kuopattu, eli voi täysillä keskittyä tulevaan reiliin. Ja panikointiin. Just vasta tajusin, että h-hetkeen on enää vähän yli viikko! Siis viikko ja jotain kolme päivää! Eli luonnollisesti tilanne on tämä: mun rinkka on säälittävä ja rikki ja oton repaleista passia tajuttiin vasta tänään lähteä uusimaan (mutta kun siitä tuli jo Goan reissulla niin paljon sanomista, niin pakko se on tehdä). Ollaan raapusteltu jotain epämääräisiä pakkauslistoja ja kateltu väärien päivien juna-aikatauluja, mutta oikeestaan se ei haittaa. Tai ehkä haittaa siinä vaiheessa kun itketään jossain Serbiassa keskellä ei-mitään ilman mitään, mutta tässä koneen ääressä istuessa haluaa ainakin uskotella itselleen, että paras eväs matkaan on avoin mieli. Ja iloinen. Ja jos reittisuunnitelmat muuttuu, niin ei se mitään - aina voi tehdä uusia, herätä väärästä  maasta, kävellä rajan yli tai nukkua pysäkin ohi. Onhan meillä Ninan sairaanhoitajan rautaisella ammattitaidolla koottu ea-bägi, henk. koh. bodyguard Suvi (uskokaa pois, ne MM-kisojen satakiloset kaljankittaajat ei oo mitään pyhäkoulupoikia) ja ennen kaikkea meillä on mukana MIES. Kun työkaveri kuuli sen niin ensimmäinen kommentti oli "aaa, no ei teillä sitten oo hätää."

Huvittavinta tässä kaikessa on silti varmaan se, että ulkoasiainministeriön tiedotteiden mukaan kaikkiin muihin meiän reitin maihin on turvallista matkustaa, mutta Kreikka on "suhteellisen turvallinen."  Lisäksi kehotetaan välttämään matkustamista parlamenttivaalien aikaan, jotka ajoittuu kesäkuun puoliväliin. Ja me ollaan  Kreikassa, tittidii, kesäkuun puolivälin aikaan! Pitää kuulemma varautua lakkoihin ja välttää mielenosoituksia ja ihmisjoukkoja. Eikä varmaan kannata mainostaa, että tulee Suomesta...joka tapauksessa se Välimeren risteily Patrasta Italian Anconaan kuulostaa vähän liian hyvältä hukattavaksi, eli täytyy vaan toivoa ettei just meidän laiva lakkoile.

Seuraavan kerran mä muuten kirjottelen tätä jossain ihan muualla kuin tässä parvekkeen ikkunan edessä, josta näkyy ihania vihreitä puita, pari linnunpönttöä ja parittelevia oravia (true story). Siis luultavasti haisevana ja hikisenä hajonneen rinkan kanssa junassa matkalla jonnekin, päätetään se ehkä vasta matkalla. Niinku posteljoona sanoo, kun varmuuden hylkää niin onnen koppaa. 
Seuraavaan kertaan, tuolta jostain!